Jes! Tuskallinen pänttääminen tuotti sittenkin tulosta, pikkuvirheistä ei laskettu ja tentin tulos: erinomaiset tiedot! Joilla pääsee Jyväskylän yliopistoon kirjallisuutta opiskelemaan, jos haluaa!

Koko viikon olen lukenut kirjallisuuden lopputenttiin, joka oli tänään aamupäivällä. Tentittäviä kirjoja oli kuusitoista, kirjallisuushistoriaa kahdesta kirjasta. Pää on kuumennut. Tanssimme eilen muun muassa Kafka-tanssia, johon kuului maanista riehuntaa soluhuoneessani ja Kafkan historian muistelua sekä novellien analysointia. Samaan aikaan. Eikä tentissä edes kysytty Kafkaa!

En tiedä miten meni. Tulosten pitäisi kuulemma tulla jo tänään(!), mutta saapi nähdä. Unohdin jotain tärkeitä juttuja, enkä tiennyt kovin paljoa Aleksis Kivestä, koska tentin yleisen kirjallisuuden, en kotimaista. Vähän harmittaa, koska toisentyyppisiin kysymyksiin (esim. romaanin kehityksestä! Shakespearesta!) olisin osannut vastata paljon kattavammin.

Iltapäivällä oli vapaa paja, jonne vein analysoitavaksi kauhueroottisen novellin. Sekin pitäisi muokata parempaan kuntoon. Päivä loppui siihen, kun opettajamme totesi, että olisi mukavaa, jos hänetkin vetäistään eroottiseen kurimukseen, jotta pääsisi tästäkin paskanjauhannasta. Verbaaligerbiilejä!

Joo. Nyt on tyhjä ja samalla ylienerginen olo, tekisi mieli juoda kaljaa mutta taidanpa tehdä huomiselle jonkin tehtävän. Jos saan siitä mitään irti, telkkaria kun pitäisi sitä varten katsoa, ja nyt on niin hektinen olo, että en ehkä saa kuin riehuttua.

Opisto loppuu pian. Tulee ehkä ikävä, on tää ollut aika kiva vuosi.

Jos runouskurssin päätteeksi minulle suositellaan mieluummin arkkitehdin uraa, onko minun sydämeni hauta?

[ ] Kyllä
[ ] Ei

Nää, en oikeastaan ole edes niin kiinnostunut runoudesta, mutta olisi silti ollut mukavampi saada palautetta, joka kannustaisi jatkamaan runottelua. Vaikken olisi niin hyväkään. No, takaisin proosan pariin (joka kuitenkin on aika paljon hauskempaa kuin runoilu).

Tänään oli luovan kirjoittamisen teorian tentti, jota en odottanut järin innolla. Yritin viikonloppuna etsiä sekavista muistiinpanoistani tärkeimpiä asioita, joita en löytänyt, koska en koko kurssin aikana pahemmin kiinnostunut aiheesta. Olen pikemmin käytännön ihminen ja kurssi sisälsi hämmentävää filosofointia ja halailuharjoituksia(!?), enkä tiennyt, minkälaisen tentin voisi pitää ko. sisällöstä. En siis ollut itse kurssia vastaan, vaikken siitä mitään irti saanutkaan, en vain innostunut lopputentin ideasta. No, tänään sitten menin luokkaan, jossa tentti pidettiin, ja koepaperin käännettyäni löysin tällaisen tehtävän:

Kirjoita vapaamuotoinen essee otsikolla
Hevoset ja vaunut

Jaahas. Joo. Kirjoitinpa sitten, ja jos opettaja ei ajatuksiani arvosta, sillä ei ole sen suurempaa väliä. Fuck it.

Meillä on meneillään kirjallisuuskritiikin kurssi, joka sivuaa toisinaan muitakin aiheita. Esimerkkinä voisi käyttää erästä runoilija-kriitikko-opettajan kommenttia: "Kun on Harry Potter, niin on oheistuotteet, kaikenlaisia öllejä ja mörköjä, ja kun menee kioskille ostamaan sikspäkkiä niin ne möllit vaan tippuu katosta niskaan." (täydellistä sitaattia on mahdoton lainata - se pitäisi kuulla). Hohoo, mä tykkään tästä koulusta. Ei aina tarvitse olla niin virallista ja latteaa. Ja kyllä me sitä paitsi täällä opitaankin!

Sunnuntain Hesarissa oli juttu Opistosta ja muustakin kirjoittamiskoulutuksesta. Yhdessä kuvassa törrötti mun punainen converseni eli oon melkein julkkis. Ainakin mun jalkani on. Ärsytti vaan se, miten jutussa mainittiin taas (ehkä sivuseikkana, mutta silti) se kuuluisa kostea opiskelijaelämä. Oon kuullut aika usein kysymyksen, että "onko siellä opistolla vaan semmosta että juodaan viinaa ja pokaillaan luokkakavereita kun mä oon kuullu niin". Ok, tykkään itsekin juoda kaljaa ja juonkin sitä melko usein, mutta ei se nyt mitenkään järin hienoa ole, eikä erityisen tarpeellista "taiteilijalle". Itse en ainakaan kykene kirjoittamaan krapulassa tai humalassa ollenkaan ja siksi yritän välttää juopottelua silloin, kun jotain pitäisi saada tehtyä.

Oon kyllä nyt vähän jäissä muiden projektien kanssa, kun pitäisi saada TAIKin ennakkotehtävät valmiiksi. Käy vähän stressaamaan. Tänään on lempieläinbileet ("vapauta sisäinen eläimesi"), joten en ehkä saa tänään kovinkaan paljoa tehtyä. Asioilla on nyt kuitenkin tapana järjestyä ja sitä paitsi kannattaa sosialiseerata silloin tällöin. Esimerkiksi silloin, jos saa luvan kanssa pukeutua leopardiksi.

Maanantaina myöhästyin aamubussista ja näin ollen tulin kouluun puoli tuntia myöhässä. Hiippailin luokkaan kesken luennon, sitten joku hoksasi mut ja sanoi: "Lotta ei saanut halausta!" Koko luokka rynni halaamaan meiziä. Olin hämmentynyt. Olivat ilmeisesti tehneet halaus-kosketusharjoituksen ko. luovan kirjoittamisen teoria -nimisellä kurssilla, jossa on ollut joitain muitakin hassuja harjoituksia.

Tällä viikolla olemme muun muassa kirjoittaneet myös runoja, ja olin iloinen, kun opettaja kehui runojani. Jotkut toiset opettajat ovat suhtautuneet niihin nihkeästi, enkä ole halunnut kirjoittaa niitä sen enempää kuin "on pakko".

Olemme olleet muutenkin levottomia, pyöriskelleet tuoleillamme ja puhuneet härskejä, ehkä se johtuu ilmanalasta tai kevään tulosta.

Tapahtui myös seuraavaa: nuori nainen X tökkäsi leikillään nuorta miestä Y kylkeen. Kävi niin ikävästi, että Y:llä oli ongelmia nivelten kanssa. Olkapää muljahti pois paikaltaan, kun X kutitti kylkeä olan ollessa väärässä asennossa. Tuskan hiki valui. Kukaan ei tiennyt mitä tehdä, mutta Y oli hyvin sankarillisen rauhallinen, muljautti olkapäänsä pienen asettelun jälkeen paikoilleen ja söi kaksi buranaa. Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että Y on todellinen ihmemies. Itse olisin itkenyt, vaipunut koomaan ja vaatinut sairaalahoitoa. En ehkä edellä mainitussa järjestyksessä.

Huomenna alkaa hiihtoloma. En tosin voi kirjaimellisesti lomailla paljoa, koska on muita (mm. koulu-) asioita, joita pitää tehdä. Ajattelin kuitenkin tehdä mm. seuraavia kivoja asioita:
- käydä Sohwilla syömässä (suuni kostuu kun vain ajattelenkin vegeburgeria)
- ommella uusia vaatteita vanhoista rievuista
- käydä leffassa
- käydä katsomassa Pornomusikaalin Vakkarin alakerrassa

Olen romaanissani sivulla 45. Tänään olin henkkareissa, eikä opettajalla ollut paljoa nokankoputtamista tekstistäni. En tosin tiedä, halusiko se vain olla kiltti, vai oliko ko. luku oikeasti hyvä.

Kuuntelin eilen Reginaa ja luin kirjoja. Mulla on harmillisen paljon hyviä ei-koulukirjoja kesken. Nnyh.

Eikä mitään jännempää sanottavaa. Rakensin tänään lumiakan, -ukon, -kissan ja -pupun tyttöjen kanssa, ja oon ollut hiljaa tammikuussa, kirjoittanut vähäsen yhtä uutta novellia, joka on, ohhoh, nuorisokirjallisuutta ehkäpä pikemmin kuin sellaista verta ja visvaa mitä olen aiemmin raapustellut.

Koulussa käsitellään päivät päästään runoutta ja meitsiä ei oikein nappaa. Tosin luin Bukowskin kirjan Rakkaus on koira helvetistä ja tykkäsin siitä paljon. Ah, siinä on mies joka ei piiloudu vaikeiden metaforien taa vaikuttaakseen älykkäältä.

Aloitimme myös Bikinikuntoon kesäksi 2008 -ohjelman, johon ei kuulu mauttomien porkkanien ja muiden laihdutusruokien syömistä eikä lenkkeilyä, vaan oman vartalon ihailua ja hivelemistä ja jatkuvaa mentaaliharjoittelua oman, kauniin pyöreän masun hyväksymiseksi.

Toisinaan Sisäinen Touretten Syndrooma iskee ja tekisi mieli vain huudella ilman syytä rivouksia ja solvauksia tuntemattomille tyypeille, potki lapsia rappusissa ja läiskiä liian hiljaa puhuvia ihmisiä naamaan. Tähän mennessä olen kuitenkin onnistunut välttämään nämä mielihaluni. Dear Eki, onko tämä normaalia?

Ööh, en oikein tiedä mitä tekisin, kun ei ole läksyjä rästissä(!!!) eikä aina huvita lukea tai kirjoittaa. Haluaisin ommella mutta kun Husqvarna asuu Jyväskylässä. Illat tuntuu tosi pitkiltä Orivedellä, tiättekste?

Luen juuri Isabel Allenden Henkien taloa ja se on oikein ihana, mutta olisipa se nainen käyttänyt vähän enemmän entteriä. Kappaleet ovat ehkä noin kolmen sivun mittaisia.

Nyt pesemään pyykkiä, illan kohokohta!

Olen kirjastossa ja absurdeja tekstejä kirjoittava Pauli kommentoi tuossa vieressä, että Intiassa on haastettu oikeuteen kaksi jumalaa. Jassoo.

tänään heräsin kahdeksalta ja puin vaatteet päälleni. Söin puuroa. Kävelin Matkakeskukselle. Nousin bussiin Jyväskylä-Jämsä-Orivesi-Tampere ja maksoin 8.10 e kuljettajalle opiskelijalipusta Orivedelle. Luin bussissa Sierra Madren aarteen. Tulin koululle ja kävin syömässä porkkanalettuja. Menin tunnille. Katsoimme Sierra Madren aarteen ja vertailimme kirjaa ja elokuvaa toisiinsa. Kudoin elokuvaa katsellessani ruskeaa kaulaliinaa, jonka olen luvannut tehdä Heikille. Saan sellaisesta rahaa. Hurmaannuin Humphrey Bogartista. Kurssin jälkeen menin syömään. Söin linssikeittoa ja suolakurkkuvoileipiä. Katselimme luokkatovereiden kanssa Hitchcockin Rebecan. Kudoin taas vähän. Menin huoneeseeni, keitin teetä, muokkasin yhden novellin ja yhden romaanin synopsiksen. Tulin atk-luokkaan ja lähetin ne opettajalle, joka oli antanut ko. tehtävät kotiläksyiksi. Pian menen ehkä nukkumaan. Saatan ehkä lukea sitä ennen vähän kirjaa.

Sain loppuun novellin, josta kerroin jo edellisessä merkinnässä. Siitä tuli pitkä, ainakin omalla mittapuulla, nimittäin että jopas jestas sentään 11 sivua! (Ok, 1½ rivivälillä, mutta silti.) Nyt se on pakko jättää kuitenkin hetkeksi rauhaan, koska en varmaan tajuaisi siitä yhtään heikkoutta kun olen vasta oksentanut päässäni olleen tarinan paperille ja levitellyt sitä vähän ympäriinsä (kielikuva lainattu). Printtasinkin koko höskän, jotta voin sitten näpärrellä sen kanssa missä haluan.

Pitäisi olla iloinen, kun homma on ohi (...) mutta kun en ole! Kynyttää vaan, kun on niin paljon muutakin tehtävää enkä oikein viihdy Orivedellä vaan haluaisin Jyvikseen lööbaileen. Koulussa ei ole suurempia vikoja, mutta että tämä kaupunki ja sen sijainti. Motivaatiot loman jälkeen aika lailla nollassa. Tänään ei ollut opetustakaan kuin pari tuntia, joten nukuin melkein koko päivän. Paitsi että kävin Piitan kanssa lenkillä. Meillä oli samanväriset tuulipuvut ja voi että kun hävetti. Onneksi kukaan tuttu ei nähnyt. Kelaa nyt huh huh meitsi urheilutamineissa.

Nälkä. Tahtoisin jo aamupalalle. Täällä tottuu tuohon valmiiseen ruokaan niin, ettei tule keskenään laittaneeksi pahemmin muuta kuin teetä ja hapankorppua. Mmm, hapankorppua.

Menin eilen nukkumaan puolen yön maissa. Kello 02.30 heräsin jonkun apinalauman mökellykseen oveni takana, ja koska heräsin, yskä aloitti toimintansa. Nukahdin uudestaan joskus myöhemmin, ehkä tunnin päästä. Torkuin siis aamutunneilla aika tehokkaasti, mutta onneksi opettajalla on sen verran omaperäinen tyyli, että jotain asioita jäi jopa päähän.

Otin nokoset puoli kolmesta kolmeen ja sitten oli taas freshimpi olo. En tykkää syksystä siksi, että päivä lyhenee ja joudun nukkumaan ihan tuhottomia määriä pysyäkseni edes jotenkin hyvällä tuulella. Olen ottanut päiväunet varmaan jokaisena päivänä tällä viikolla. No, enpä voi ainakin insomniaa valitella.

Huomenna taas Jyväskylään, syysloma alkaa, joten palaan Opistolle seuraavan kerran vasta 22.10. Pitäisi melkein tehdä lista kaikista kivoista asioista, joita voisin tehdä lomalla... Koska loma ei olekaan oikeasti loma, vaan etäopetusviikko, kivoihin asioihin lukeutuu mm. kahden novellin kirjoittaminen. Kumpaakin olen kypsytellyt jo jonkin aikaa (toista vuosia), mutta varsinaisesti aloittamaan en ole vielä päässyt. Muita kivoja, vähemmän aivoja vaativia asioita, joita aion tehdä on mm.: elokuvissa käynti (Simpsonit, Stardust), parin kirpparin tonkiminen ja biljardin peluu (olen jo pitkään halunnut käydä pelaamassa mutten ole saanut aikaiseksi). Ei-niin-kivoja, mutta kuitenkin tekemistä vaativia asioita on mm. autokoulun kakkosvaiheen käyminen. Grryyh. En tykkää siitä kun joku pompöösi setä istuu vieressä ja arvioi sitä, että olen hermoheikko, mummuhyssyttelevä kuski, joka meinaa siltikin ajaa jalankulkijoiden päälle.

Vein pari runoa huomiseen vapaaseen pajaan. En oikein tiedä miksi. En vain löytänyt proosaa, josta olisin tahtonut palautetta, joten vein runoja, joita en oikeastaan halua pahemmin kehitellä eteenpäin, niin kuin useimmat ihmiset eivät halua muokata päiväkirjamerkintöjään.

Taidan olla kipeä. Nenässä leijailee jotain hiutalemaista pölyä ja aivastuttaa ja yskittää jatkuvasti. Noitatädin yskänlääke on loppumaisillaan.

Pitäisi käydä palauttamassa suunnitelma tieteelliseen esseeseen. Se on ollut valmiina jo pitkään, mutta en ole tullut heittäneeksi sitä kirjoitelmakaappiin. Ehtii sitä kai vielä. Olin muuten ainoa, joka oli saanut valmiiksi ja palauttanut ajoissa toisen, vapaamuotoisemman esseen. Outoa. En ole mikään aikainen lintu, ja siltikin kirjoitelmani köllötti kaapissa ainoana niistä noin viidestätoista, joiden olisi pitänyt olla siellä.

(Kaappi, josta puhun, on pieni valkeaovinen kaappi opiston kellarissa, jonne palautamme kaikki tekstimme ja josta käymme hakemassa mahdolliset monistetut kappaleet teksteistä vertaisarviointia varten.)

Sofien valintaa on jäljellä 30 sivua. Luen sen ehkä tänään loppuun, saisinpa viimein keskityttyä muihinkin asioihin. Hyvä se on ollut, mutta liian pitkä.

Huomenna voisi käväistä Tampereella. En ole tottunut asumaan kaupungissa (!!?), jossa ei ole edes elokuvateatteria saatikka kahvilaa, josta saisi lattea tai kiinalaista ravintolaa tai muita Jyväskylänkin kokoisen paikan luksusteluja. Paikan autio tunnelma ahdistaa. Keskustassa liikkuu ihmisiä siinä noin viiden aikaan, kun työssäkäyvät pääsevät töistä ja pennut koulusta, sitten kaikki menevät kotiin syömään iltaruokaa ja tekemään läksyjä, eikä kukaan enää pistä päätään ulos asunnosta.

Tänään oli kylmänkirpeä ilma ja taivas oli kirkkaalla tavalla hämyisä. Näytti siltä, että voisi sataa lunta.

Eilisten Hawaii-bileiden seurauksena aamun ensimmäiselle tunnilla kerääntyi 14 sankaria ryhmän normaalin kolmenkymmenen sijaan. Itseäni eivät illan bileet oikein innostaneet ja univelkaakin oli jo sen verran, että painuin nukkumaan yhdentoista aikaan. Eipä pahemmin edes harmita, että olisin missannut jotain.

Tänään on kyllä kyrpinyt jostain syystä ihan tavattomasti. Mietin erilaisia tapoja kiduttaa (kirjoitin aluksi "kisuttaa"... heh) ihmistä, ensimmäisenä mieleen pomppasi, josko joku olisi halunnut leikkiä elävää tikkataulua. Ruokalassa liikkuessa teki mieli posautella nyrkillä sopivalle korkeudelle laskeutuneita päitä. Rehelliset bitchslapitkin olisivat maistuneet... Olisipa joku tullut provosoimaan.

Yksi ryhmäläiseni muuten paljasti lukevansa tätä blogia. Hoo, onko teitä useampiakin?

Ihastuin muuten Tuomas Vimmaan. Luin Toisen jo toiseen kertaan ja sain viimein käveltyä kirjastoon ja lainattua Helsinki 12:n. Luin jälkimmäisen putkeen eräänä yönä (muun muassa siitä se em. univelka) ja tykkäsin kyllä, mutta tykkään silti Toisesta enemmän. Vimman tyylihän on ihan hurja, käsittämättömiä, ääneen naurattavia sanoja ja ilmauksia täynnä. Kirjan seksismi, rasismi ja yltiöpäinen juppeilu on niin yliampuvan sarkastista että vaikuttaa älyttömältä että joku on voinut ottaa sen tosissaan - muistaakseni siitäkin äkistiin kun Helsinki 12 julkaistiin. Vimman kuvaus kämpästään Toisessa, näin muistista lainaten, sai mut hihittelemään keskenäni: "Se oli sellainen lukaali jossa Patrick Bateman ois asunu jos sil ois ollu tarpeeks fyrkkaa."

Tekisipä mieleni suklaata. Ylihuomenna Tampereen ämmien tuparit, jee jee, saa Jyviksen porukan taas kokoon pitkästä aikaa.

Istun opiston atk-luokassa ja päivitän blogia pitkästä aikaa. Sellaiset päivät, jolloin voisin kertoa jotain hyvin oleellista, kirjoittamisen arvoista, tuntuvat olevan hieman harvemmassa. Tai no - voisihan sitä kirjoittaa vaikka mistä, mutta vanhat projektit kyllästyttävät ja tahtoisin aloittaa uusia. Pienenäkään en halunnut aloittaa uutta kouluvuotta vanhalla viholla, vaikka sinne olisi mahtunut vielä paljon tekstiä. Ehkä pitäisi vain tehdä uusi layout Tai Jotain.

Kohta harrastamme sosiaalistavaa turnaamista koulun pihalla. En tiedä, mitä se tarkalleen ottaen on, mutta siihen kuulunee makkaraa ja mölkkyä, joista kumpaakaan en syö mielelläni. Joku lupaili maissintähkiä tai tofunakkeja. Saapi nähdä. Joka-vitun-ikisessä ruokalan kasvisruoassa on muuten keitettyä porkkanaa. Muuten ruoka on ihan ok, mutta se porkkana... yök. Kasvissyönti ei tarkoita samaa kuin porkkanansyönti. Nii.

Täällä on muuten ollut pari hyvää opettajaa. Ehkä kaksi ja puoli. Loput ovat vähän tylsiä. En mainitse nimiä, jos joku niistä tylsistä vaikka vahingossa eksyisi tänne ja pahoittaisi mielensä. Lisäksi täällä on pari dorkaa opiskelijaa, mutta onneksi niiden kanssa ei ole pakko puhua.

Kypsyttelen öisin ideaa tarinasta, josta saattaisi tulla ihan kiinnostava, mutta en vielä sano siitä sen enempää.

Ostin tänään kiiltävillä sydämillä koristeltuja pyykkipoikia ja leppäkertunmuotoisia nastoja ja haluaisin mennä jo Jyväskylään.

Toista päivää Orivedellä, ja luulen jo nähneeni kaiken mitä täällä voi nähdä.

Koulu vaikuttaa ihan mukavalta, kurssilla on pääasiassa älyllisiä elämänmuotoja, sain yhden hengen huoneen (joka on niin törkeän iso, että siellä kaikuu), ruokaa saa melkein tarpeeksi (illalla ei enää - onneksi on Lämmin kuppi), kirjoittamaan emme ole vielä päässeet, koska en tietenkään voi oma-aloitteisesti keksiä aihetta, josta kirjoittaa, tänään analysoimme runoja (viittaa mun aineistoon, beibi, analysoi mun novellia!), katsotaan nyt, haluanko olla täällä koko vuotta.... Olen kenties hieman maltiton ja helposti kyllästyvä, aina eri mieltä ja levoton sielu.

Ensimmäisessä jaksossa opiskelemme proosaa, toisessa draamaa, kolmannessa lyriikkaa ja neljännessä erikoisgenrejä, muun muassa saatamme kirjoittaa lastentarinoita, fantasiaa ja science fictionia, koska nehän eivät TIETENKÄÄN voi olla esimerkiksi proosaa, vaan pikemmin jotain ulkoavaruudesta tullutta moskaa, jota eivät lukutaitoiset ihmiset harrasta. Ok, myönnetään, kärjistän hieman asioita, mutta miksei kerrankin arkirealismi voisi olla erikseen lajiteltuna omalla pienellä kahlein lukitulla alueellaan?