Kyrpii ja pahasti tämänhetkinen tilanne. Ei mitään järkevää tekemistä ja vihaan osapuilleen kaikkia tuntemiani ihmisiä, tiedän kyllä ettei mulla ole tahdonvoimaa toteuttaa mitään suunnitelmíani.

Oon avautunut tästä aiemminkin, mutta nyt kävi nyppimään. Ärsytyksen aihe: parisuhdekeskeisyys.

Miksi ihmisen pitäisi olla puolikas ollakseen kokonainen?
Miksi jotkut ihmiset eivät ymmärrä sitä, että minä en helvetti soikoon halua mennä naimisiin, hankkia kakaroita ja omakotitaloa tässä lähimmän kymmenen (kahdenkymmenen?) vuoden sisään, enkä ole vajaa tahikka erityisen tunnevammainen siitä syystä!
Miksi pitää lässyn-lässyn-lässyttää romanttisista illoista ventovieraille ihmisille ja soittaa sille ihanaiselle poika-/tyttökaverille viiden minuutin välein? ("Arvaatko, hanikulta, kävin juuri äsken pissillä!")
Miksi pitää painottaa olevansa erityinen, koska on rakastunut ja sellaista se nyt vaan on, ihan kuin minä olisin jukolauta viisivuotias enkä olisi koskaan tuntenut romantillisia! ("Kyllä sinäkin, lapsoseni, vielä tulet tuntemaan tämän saman ihanan tunteen, kunhan vain kasvat vanhemmaksi ja viisaammaksi!" No ehkä vittu joo.)
Miksi pitää avautua aiheesta: mulla ei oo ketään, mistä mä saan jonkun?

Nyt joku hanhenmaksapalleroinen siellä jossain toteaa, että vastaus kaikkiin miksi-kysymyksiin on kun rakkaus on niin ihanaa. Niin varmaan, ymmärrän ja uskon toki, mutta tarvitseeko sitä työntää toisten naamalle? Ja, for your information only, en ole katkera ämmä, vaan luontaisen vittuuntunut. Myönnän, että olen itsekin joskus tuntenut hempeitä ja puhunutkin pehmoisia, mutta jumaliste, ihan varmana en ole koskaan pitänyt ketään muuta kuin itseäni elämäni valokeilassa. Kutsukaa sitten itsekkääksi, runkkarit. Minä en vain ole huonompi ihminen siksi etten rakasta.

Toinen asia, joka ärsyttää, on se, etten saa enää nykyisin sanaa suustani, jos ajattelen jostain itselleni tärkeästä asiasta täysin eri tavalla kuin toinen keskusteluun osallistuva henkilö. On mielestäni kohteliasta olla joko hiljaa tai sitten yrittää muotoilla mielipiteensä niin, ettei se loukkaa toista. On kuitenkin helppoa olla loukkaamatta toista, jos tämä huutaa täyttä kurkkua omaa asiaansa niin, ettei saa itse edes suunvuoroa. En edes halua keskustella tärkeistä aiheista ihmisen kanssa, jonka ainoat diskursiiviset keinot ovat provosointi, toisten mielipiteiden totaalinen lyttääminen ja puheen keskeyttäminen. Ehkä en vain ymmärrä persoonallisia ihmisiä ja heidän tapaansa väitellä, sillä olen niin tyly ja harmaa.

Niin joo. Sain eilen loppuun yhden ihan söpön lapsuuskummitusmuistotarinan. Sekin oli ollut kesken vaikka kuinka pitkään, nyt tuntui oikeasti mukavalta kirjoittaa.

Onko pakko viettää joulua, jos se tuntuu vain ahdistavalta ja liian kimaltavalta ja viettäisi mieluummin vaikka hanukkaa?

Onko pakko kuunnella musiikkia, jos se on katu-uskottavaa, mutta siinä on paskat saundit?

Onko pakko olla kohtelias ihmiselle, jonka puhuu jatkuvasti vain poikaystävästään, omasta ulkonäöstään ja seksistä ja toisinaan hairahtuessaan ns. rakentavampiin puheenaiheisiin, selittää suu vaahdossa oikeistolaisen politiikan ja yhteiskunnan eriarvoisuuden puolesta antamatta muille tilaa sanoa mitään?  

Tämä päivä ei alkanut erityisen hyvin. Voisin kertoa aamustani, mutten haluaisi saattaa kyseessä olevaa tapahtumapaikkaa ja siellä pyöriviä ihmisiä huonoon valoon. Sanonpa vain, sen enempää nimiä mainitsematta, ettei ole mukavaa tulla paikalle ja saada heti ensimmäisenä kuulla kritiikkiä toimintatavoistani ihmiseltä, jonka sen hetken kunto sai hänet kysymään paikalla olleelta tuntemattomalta ihmiseltä hänen sukupuoltaan vaikka hyvän huomenen toivottamisen sijaan. Jos ymmärrätte tästä selostuksesta jotain, ymmärtänette ärsyyntymiseni.

Jos itse käyttäytyisin samalla tavalla kuin ko. henkilö, ei hyvä heiluisi, mutta ilmeisesti kun minustakin tulee vanha, saan käyttäytyä niin typerästi ja epäkohteliaasti kuin haluan ilman että minut ja koko ikäluokkani tuomitaan sosiaalisesti vammaiseksi. On oikeasti ihan höpöhöpöä, että nykynuoriso käyttäytyisi jotenkin erityisen huonosti. Olen nähnyt ja kuullut paljon enemmän törkeyksiä keski-ikäiseltä ja vanhalta väestönosalta.

Esimerkkejä:
1) kävelen kadulla iloisena kaverieni kanssa jutellen, olemme vaihtamassa baaria, joten olemme lievässä maistissa, muttemme häiriköi ja olemme siististi pukeutuneita, kauluspaidoissa ja housuissa. Vastaan tulee humalainen keski-ikäinen nainen, joka täysin vailla syytä huutaa meille: "Painukaa vittuun saatanan huorat!"
2) siskoni jonottaa jouluruuhkassa tavaratalon kassalle. Hänen takaansa tulee mummo, joka lyö häntä takapuolelle muoviämpärillä, jotta pääsisi etuilemaan paremmin.
3) 14-vuotiaana punk-tyttönä olen menossa elokuviin ja minulla on rikkirevityt farkut. Ohitseni kulkee keski-ikäinen täti hienossa turkissaan ja toteaa kovaäänisesti (niin että minäkin varmasti kuulen) ystävälleen: "Eikö vois olla tollakaan tytöllä yhtään ehjemmät housut?!" 
4) kävelen kadulla kaverini kanssa. Kaverini polttaa tupakkaa, vastaan tulee täti joka rupeaa viiden metrin päästä huutamaan meille murheellisella äänelllä: "Hyi kun joutuu taas kulkemaan pahan hajun ohi! Ei ei voi voi aijai..."
JA NIIN EDELLEEN.

Huh huh. Onneksi ensi viikonloppuna on Nick Caven keikka, ja minä menen sinne, ja Nick Cave on seksiäänimöreyskuningas. Ihanaa. Muutenkin on kiva piipahtaa Hellsingissä. Saan maanantainkin vapaaksi viime viikon härdellin jälkeen, joten voin hengailla siellä kolme pitkää päivää ja tavata Helsingin-kavereita. Jos luette tätä, Stadin banaanit, niin ottakaahan yhteyttä, muuten mä saatan ottaa teihin!

Ja muuten; vaihdoin sähköpostiosoitteeni sellaiseen, jota ei (toivottavasti) tarvitse enää muutella: lotta piste dufva at gmail piste com. Sinne kaikki rakkauskirjeet!

Herranjumala minkälaisen sisäisen raivokohtauksen sain äsken. Osa siitä purkautui uloskin, mutta halusin tulla avautumaan aiheesta myös internetiin. Aihe on:

Ihmisten epäystävällisyys

Mikä tavallisessa kohteliaisuudessa on niin vaikeaa? Monet ihmiset osaavat jo sanoa kaupantädille kiitos ja pyytää anteeksi, jos on vahingossa jouluruuhkassa tönäissyt ohikulkenutta setää. Virastoissakin asioidaan kohteliaasti, mutta on siltikin olemassa ammatteja, joissa saa kuulla olevansa jotain alhaisempaa kuin se, mitä kengänpohjasta löytyy paskassakahlaamisen jälkeen. Uskokaa jo ihmiset hyvät, että puhelinmyyjät, feissaajat ja gallupistit ovat vain työtään tekeviä ihmisiä, joille ei tarvitse huutaa naama punaisena.

Tietenkin se tuo tiettyä hivelevää ylemmyyden tunnetta, kun pääsee vittuilemaan köyhälle opiskelijalle, joka yrittää ansaita ruokarahaa myymällä puhelinliittymiä. Toki joskus saattaa ärsyttää, jos gallupintekijä soittaa lauantaiaamuna kymmeneltä, mutta kyllä sitä gallupistiakin saattaa ärsyttää ja hävettää soitella noin aikaisin. Mutta minkäpä sille voi, kun pomo käskee töihin tiettyyn aikaan. Feissaajille ei tarvitse huutaa, että haluaa itse valita sen, minne lahjoittaa rahansa, ettekö te jo usko. Ei heillä ole kollektiivista tajuntaa, he eivät voi tietää, monenko rekrytoijan "uhriksi" joku tietty henkilö on joutunut.

Jos oikeasti haluatte, että puhelinmyyjät eivät soittele teille mistään aiheesta, liittykää siihen rekisteriin, jonka jäsenille ei saa soitella suoramarkkinoinnin yhteydessä (sellainen on olemassa) tai muuttakaa puhelinnumeronne salaiseksi. Jos haluatte parannusta vaikka siihen, mihin aikaan soitetaan, pyytäkää aamuysiltä soittaneelta puhelinmyyjältä pomon numero ja valittakaa hänelle, itse asiakaskontaktissa olevat työntekijät vain tekevät työtään, eivätkä voi pahemmin vaikuttaa työolosuhteisiin. Jos mielestänne feissaajat ovat ärsyttäviä, kerätkää vaikka adressi sitä vastaan ja lähettäkää se Amnestylle tms yhdistykselle.

Tajutkaa nyt herranjumala, että ne kaikkein ärsyttävimpiä töitä tekevät ihmiset tekevät sitä todennäköisesti siksi että on pakko, ja kyllä, myös he ovat ihmisiä, jotka ansaitsevat ihmisarvoa kunnioittavaa ja peruskohteliasta käytöstä!

Ärh! Spämmi on modernin maailman ärsyttävimpiä ilmiöitä (ehkä tosi-tv:n, jääkaappikylmäksi viilennettyjen baarien ja spinning-streching-bodypump-klubien lisäksi).

Minne voin lähettää viestin, joka ilmoittaa, että en halua enää yhtään spämmiä, sillä EI, en halua suurentaa penistäni/ EI, en halua saada minuuttien mittaisia siemensyöksyjä/ EI, en halua lahjoittaa rahaa tai ryhtyä jonkin sulttaanin vaimoksi? 

Tässä uusimman sadon otsikkojen parhaimmistoa:

"You always cuum during a sexxual performance..."
"Generic drugs... the only way to go..."
"NEW NEW Have you ever wanted to impress your girl"

ja vuosisadan helmi: mitä helvettiä tämä tarkoittaa?

"sparkled in arms of a diabetic to the right!"

...säihkyi oikeanpuoleisen diabeetikon käsivarsilla???

Ärsyynnyin aivan yhtäkkiä tuossa hetki sitten. Yhtäkkiä mieleeni paukkasi tilanteita, joissa kapeakatseiset ihmiset ovat aiheuttaneet itselleni nolon olon.

Jotkut tytöt ärsyttävät minua. Samanlaisia poikiakin lienee olemassa, mutta ehkäpä pojat puhuvat näistä asioista toisilleen ja tytöt toisilleen. Ärsyttävä tyttötyyppi on sellainen, joka kuvittelee seurustelun tekevän elämän auvoiseksi paratiisiksi ja valittaa aina paskaa, merkityksetöntä ja tylsää elämäänsä, jos "ei ole miestä". Jos sanon silloin kun on jotain säpinää, että on tylsää, ja joku toinen vastaa siihen, ettei elämäni yksinkertaisesti VOI olla tylsää, sillä minulla on säpinää, turhaudun. Totta kai elämä on tylsää, elämä on ihanaa ja elämä on aivan sietämätöntä, riippumatta siitä, pussailenko jotakuta vai en. Sivuhuomatuksena todettakoon, että pussailu on kyllä useimmiten varsin kivaa.

Tietty ihmis- tai parisuhdekeskeisyys joidenkin ihmisten elämässä on jollain tavalla hämmentävää - itse en ole koskaan kokenut itseäni jotenkin puolikkaaksi yksinäni. Toki on mukavaa, jos on toinen ihminen, koska olen pohjimmiltani herkkä jätkä, mutta en välttämättä tarvitse moista. Suurimman onnen tunteen kokee kuitenkin luotuaan jotain jännittävän väreilevää aivan yksin. Olen ehkä teini-individualisti.

En myöskään pidä kauheasti siitä, että ihmiset vähättelevät itseään. Siitä tulee kiusaantunut olo. Jos vaikka sanon, että tykkään tisseistäni (vähän niin kuin jotkut tykkäävät navastaan?), koska ne ovat niin kauniin muotoiset, ja joku vastaa siihen säälipalloäänellä, että "no mulla on ihan kauheen isot/ ei ole/ väärän muotoiset/ ketunnokat/ oudot nännit", niin mitä ihmettä siihen voi todeta vastaan? "Niin no, onhan sulla kamalan isot rinnat, mutta ei ne nyt rumat ole".

Ehkä en vain ymmärrä ihmisiä. Ne ovat outoja.

Nyt kenties KampusKinoon, siellä pyörii jokin psykologinen trilleri.