Netistä sitten löytää kaikenmoista. Tänään kuuntelin MySpacessa Ladytronia (http://www.myspace.com/ladytron), joka kuulosti ihan kasevalta, joskin MySpacen kuuntelunamiska oli ihan kökkö ja tyhmä ja latasi hitaasti. Saattaisinpa jopa ostaa levynkin.

Musiikkimakuni on muuten laajentunut aika paljon kolmessa vuodessa, ja viidessä vuodessa valtavasti. Tämän vuosituhannen alkupuoliskolla popitin lähestulkoon ainoastaan Red Hot Chili Peppersiä. Eipä siinä mitään vikaa sinänsä, mutta nykyään levyt jaksaa kuunnella vain puoleen väliin asti. Ja sitä paitsi, voinpahan ainakin päteä käsittämättömillä nippelitiedoilla (osaatko itse muka nimetä kaikki bändin seitsemän kitaristia?) tahikka laulaa mukana 20 vuoden tuotannon. (Random lyriikka: "Coming soon to the theaters near you" on Skinny Sweaty Man -biisistä, vuosi 1987, levy Uplift Mofo Party Plan ja kitaristi Hillel Slovak.)

Sittemmin siirryin suomalaiseen angstaamiseen ja olin melko noheva CMX-teini ja kävin myös Lutakossa katsomassa monet YUP:t. Jossain vaiheessa innostuin semipunkista ja metallista (olipa kerran kämppä nimeltä Ahdinko. Ahdingossa oltiin usein ja siellä soi aina black tai death.). Joskus lukiossa löysin HC:n kun Lyseo kävi vituttamaan. Muutaman jatsimiehen (kai pojissa on aina pakko olla joku vika, mutta miksi sen pitää olla juuri jazz!?) jälkeen myös letkeämpi musiikki alkoi nappaamaan, eikä suomiräppikään ole aivan poissuljettu mahdollisuus (Stig Dogg!). Kasarigootin löysin vähän aikaa sitten, koska Siouxsie on niin ihana.

Aika moni musiikki on aika kivaa.

Ja toinen nettilöytö: huh huh, eksyin jonkun kolmetoistavuotiaan mimmin blogiin, joka kirjoitti olevansa "taas kimpassa" jonkun jätkän kaa, koska tuli "karsee munan tarve". Silloin kun minä olin sen ikäinen... Niin olin todennäköisesti vain kamalan kaukoihastustunut johonkin söpöön poikaan ja kirjoitin siitä päiväkirjaani. Ehkä parempi niin.

Olin eilen Lutakossa kuuntelemassa hooseetä. Oli mukavaa käydä riehumassa oikein pitkästä aikaa, viimeksi olin pittaamassa varmaan Ilosaaressa. Tosin Deathbedin (ei paskempi) aikana liikkeellä oli vain jotain viitisen kappaletta tanssijoita, jotka olivat käsittäneet (mielestäni) väärin riehuilun idean. Homman nimi ei mielestäni ole se itsetarkoituksellinen potkiminen ja toisten satuttaminen. Tuollakin keikalla oli toisinaan hankaluuksia päästä ylös kaaduttuaan, yleensä ainakin minut on aina nostettu ylös heti, usein monen ihmisen voimin. Noo, jotkut keikat on huonompia kuin toiset, ja olen varmaan täälläkin jo avautunut omasta käsityksestäni hyvästä punkkikeikasta. Hero Dishonest ainakin rokkasi, solisti soittanee myös Kurskissa, jonka basisti on siskon ex-kämppis. Pieni maailma jne.

Tänään pitäisi vielä jaksaa lähteä jonnekin ulos, syksyn ylioppilaissa on pari kaveria (kävin juuri mättämässä yo-bileissä hyvät sapuskat ja sangriat) jotka ovat tänään lähdössä juhlimaan.

Kävin eilen kaupassa hakemassa pari keppanaa tuomaan keikkavauhtia. Kaljahyllyllä oli joku poika, joka katsoi minua pitkään ja sanoi moi. Tuijotin ko. heppua tyhjä ilme kasvoillani ja mietin, olisiko minun pitänyt tunnistaa hänet. Ehkä.

...tai Finlandia-talon lavalla. Suhteeni Nick Caven kanssa syveni juuri livetapaamiseen, harmillisesti välissämme oli kuitenkin muutama kymmentä metriä, paitsi encoren aikana, jolloin villiinnyin niin, että unohdin käytöskoodit ja kirmasin parvelta permannon etuosaan, johon oli kylläkin kerääntynyt muitakin ihmisiä. (Sinänsä outoa, että parvelta pääsi vapaasti permannolle, kun permannon liput olivat kuitenkin kalliimpia.) Siinä miehessä on Karismaa. Istuin vain mielissäni paikallani kuin kermaa lipaissut kissa kun herra hyrisi Lime-Tree Arbouria.

Helsingissä oli muutenkin melko kivaa, tosin sain kaikki lihakseni kipeäksi lauantai-iltana ollessani tanssimassa (ja vielä todennäköisesti ihan sikarumasti!).

Yksi pieni asia muuten ärsyttää, näin aiheesta poiketen; päällepuhuminen. Jos oma asia on jo lopussa, se ei häiritse niin paljon, mutta on myös ihmisiä, jotka aloittavat oman puheensa ennen kuin on itse saanut sanottua edes lauseensa pääpointtia. ÄRR!

Muuten! Sanotaanko, että "olen Viidennellä linjalla" vai "olen Viides linjalla"? Siis siitä kadusta puhuttaessa? Se on kuitenkin erisnimi, jolloin kai ensimmäistä sanaa ei pitäisi taivuttaa, mutta kun se Viides linjalla kuulostaa niin dorkalta. Onko siihen jotain kielioppisääntöä, niin kuin vaikka "sinun tulee taivuttaman numeraali pääsanan mukaan, olkoonkin se erisnimi, aamen"?

Musajätkäily on pahasta. Musajätkät eivät itse ymmärrä tätä argumenttia, mutta musajätkien tyttöystävät ja muut naispuoliset ystävät saattavat ymmärtää. En tarkoita tällä sitä, etteikö tytöistäkin löytyisi varsin ansiokkaitakin musiikinharrastajia, joista jotkut jopa saattavat osoittaa musajätkämäisiä taipumuksia. Nämä tyttömusajätkät eivät kuitenkaan useimmiten osoita samanlaisia pätemisen merkkejä kuin miespuoliset vastineensa.

Tyttömusajätkä saattaa sanoa, että pidän tästä yhtyeestä, tai että tämä riffi on erityisen toimiva, tai vaikka soitella kitaraa jonka juhlissa löytää nurkasta pyörimästä ja osallistua samalla keskusteluun. Sen sijaan tylsiin juhliin kyllästyneet musajätkät saattavat etsiä jostain mitä tahansa soitinta muistuttavaa ja vetäytyä tyhjään huoneeseen kolmen-neljän musajätkän joukkiolla jamittelemaan. Siinäpä pojat sitten juovat kaljaa ja laulavat, ehkä hymähtäen hieman kappaleen vaihdon välissä. Toisinaan joku toinen vieras käy ovella katsomassa, ovatko pojat jo kyllästyneet soitteluun. Eivät ole.

Musajätkä saattaa myös kärsiä nälkää, sillä "kuuntelepa vielä tää biisi"-rupeama saattaa kestää niin kauan, että yhdeksään auki oleva ruokakauppa on jo ehtinyt mennä kiinni, vaikka kuuntelu on aloitettu puoli kahdeksalta.

Jos erehtyy mainitsemaan jonkin nk. klassikkolevyn nimen, saa todennäköisesti kuulla pidemmänpuoleisen luennon tämän levyn merkityksestä kyseisen musiikinlajin kehitykseen. Saat tosin kenties musajätkän silmät loistamaan innosta, jos kerrot kuunnelleesi Bitches Brew'n, mutta tässä yhteydessä ei tosin tarvitse mainita, ettei oikeastaan tajunnut, mikä siinä oli niin hienoa.

Niin raivostuttavaa kuin musajätkäily saattaakin olla, vaihtoehtoja on kuitenkin oikeastaan vain kaksi: joko poika on fanaattisen kiinnostunut tietokoneista, tai vielä pahempaa, urheilusta. Plus-puolelta löytyy myös mahdollisuus, että musajätkästä tulee jonain päivänä jotain suurta, jolloin saattaa itsekin päästä peesissä backstagelle.

Ja onhan se musaintoilu tavallaan ihan sympaattista.

Allekirjoittaneen paita viestittää: "Sano EI musajätkille!"

Päädyin mukaan taas yhteen uuteen larpinkirjoitusprojektiin. Ei niin, ettei se olisi hauskaa, mutta toisinaan olisi kiva päästä pelaamaan niin, ettei tarvitsisi tehdä muuta sen eteen kuin pelkät propit. Nyt olen mukana kolmessa projektissa: Command room, HC-scifiä, neljä kuudesta hahmosta kirjoitettu. Hahmonkirjoitus tökkii siinä suhteessa etten ole päässyt oikein sisälle pelimaailmaan, jonka toinen pj tuntee kuin omat nyyttinsä. Euroslack, läppä-scifiä, josta todennäköisesti tulee oikein hauskaa, mutta huolettaa vain se, pääsenkö tarpeeksi usein pj-kokouksiin, hahmot kun kirjoitetaan porukalla. Viimeisenä muttei vähäisinpänä on Gate 7. Hahaa, laatu on taattu. Räkäbaarikybersarja, jonka jälkipelit muistetaan kenties legendaarisimpina kuin itse pelit.

Ensi viikonloppuna lähden sentään pelaamaan vailla muita vastuita. Pitäisi tehdä propit valmiiksi ja lukea ehkä hahmopaperitkin. Lauantai-iltana olisi myös Hellsingissä jokin Club Laserpoint, jossa olisi käsittääkseni tanssia ja konemusiikkia. Jos vain joku lähtisi seuraksi.

Tuhlailin tänäänkin vähän rahaa, Levykauppa Äx kun tarjoaa hieman liian kattavaa valikoimaa hyviä levysiä. Viimeksi menin ostamaan Lapkoa (se oli tarjouksessa ja halusin testata! En oikeasti ole pillihousu-takkutukka-emopunk-tyttö!) ja päädyin nappaamaan mukaan Mana Manaakin. Nyt hankin Misfitsin Earth A.D.:n ja I Walk the Linen (oliko se nyt) Desolation Street jäi houkuttamaan. Jälkimmäinen kun tykittää aika kovaa ainakin livenä. Tosin ensimmäistä kertaa ko. bändiä katsomassa selvisin melkein pitistä vailla näkyviä vammoja, mutta encoren viimeisen biisin viimeisellä iskulla joku löi takaraivonsa nenääni. No jaa.

Raised Fistin uusimman levyn saa käsittääkseni ladattua netistä, ainakin jotain tällaista se laulaja-setä sanoi ruotsalaisehkolla aksentilla Ilosaaressa: "Fuck! Now when you fucking go to your homes and you sit on your fucking computer, you download our newest fucking LP, and it's fucking free for everyone, fuck. You only have to promise us to come to our fucking gigs and dance and not give a fuck about what you look like when you fucking dance. Fuck you!"  Pitänee käydä katsomassa, josko levyä löytyy.

Maj Karma tulee myös Lutakkoon. Pitäisi ostaa se uusi levykin, Ukkonen, ääh, rahaa menee. Ja ettei nyt vaikuttaisi siltä, että kuuntelen liian vihaista musiikkia, voisin sanoa, että harkitsen Zen Cafénkin keikalle menemistä... Tosin en ole kuullut lainkaan sitä uusinta levyä, enkä tiedä, jaksaisinko mennä sellaiselle keikalle, jonka yleisössä on vain sellaisia ihmisiä, jotka vain sivistyneesti taputtavat käsiään ja ehkä hieman nyökyttävät päätään musiikin tahtiin.

(Raised Fistin lataamisesta tuli mieleen eräs keskustelu jokin aika sitten:
Äiti: Lotta, tiedätkös sä sellaista jotain suomalaista Star Trek -leffaa?
Lotta: Star Wreckikö?
Äiti: Joo, se se kai oli.
Lotta: Jep, sen saa ladattua netistä torrenttina ilmaiseks ja laillisesti.
Äiti: Voisitkohan sä ladata sen mulle?
Vanhempani ovat siis nörttejä. Joskus viime keväänä kun tulin töistä kotiin, löysin ne rötköttämästä sohvalta pimeessä huoneessa katsomassa jotakin DVD:tä tietokoneen ruudulta. Sitten ne ehdottivat, että tilattaisiin pitsaa, kun ei jaksaisi tehdä ruokaa. Näinköhän tulevaisuuteni?) 

Luin juuri loppuun Sjónin Sinun silmäsi näkivät minut ja se oli aika hyvä, tankeasta alusta huolimatta. Ehkä senkin ymmärtäisi paremmin, jos nyt lukisi uudestaan. Kirja muistutti jollain tapaa, ehkä kerronnallisesti, Nick Caven Kun aasintamma näki Herran enkelin-kirjaa, jonka luin alkukesästä Saksassa luimistellessani. Suosittelen kumpaakin kirjaa hämmentyneisiin mielentiloihin ja nopeasti ahmaistaviksi, tosin Caven kirja sävähdytti kylläkin vahvemmin.

...ja Nick muuten tulee Suomeen! Akustinen soolokeikka Finlandia-talolla! Hassaan loputkin rahani lippuihin, jotka ovat rikollisen kalliit, mutta pakko mennä. Tiistai-aamuna kello yhdeksältä (huokaus) jonotellaan sitten Lippupisteen edessä, Aura lupasi pommittaa puhelimella ja netitse.

Pääsin sitä paitsi eroon Murder Ballads -traumoistani! Kuuntelin tänään pitkästä aikaa kyseenomaista vanhaa suosikkilevyäni, ja ensimmäistä kertaa aikoihin ei ruvennut hävettämään - kävin joskus pari vuotta sitten juomassa erään kaverini tupariboolit ja änkyröimässä jollekin sievälle nuorelle herralle Nick Cavesta ja eritoten Murder Balladsista. Tämän jälkeen en ole voinut kuunnella em. levyä ilman lievää krapulamaista morkkistunnetta. Nyt on koittanut uusi vapaus; ehkä tästä eteenpäin morkkikseni kestävät mieluummin pari päivää kuin pari vuotta. Ei toisaalta ole edes tullut otettua kunnolla häppää aikoihin.

Olen muuten yhäkin työtön; kyselin tänään toista paikkaa eikä onnistunut. Jippijaijee. Kyllähän minulle paikka löytyisi, mutta olen niin epävarma tuollaisissa asioissa.

Viikonloppu alkaa: kiva kiva! Huomenna Maijun tuparit ja ylihuomenna on sunnuntai, ja sunnuntaista voi tulla mukava... Hii!

PMMP räjäytti sitten Lutakon palasiksi. Istuttiin keikan jälkeen baarin puolella ja huokailtiin tuoppeihimme tyttöjen ihanuutta - seurueemme tosiaan koostui enimmäkseen punkrocktyypeistä, mutta minkäs sille voi, että PMMP:n tytöt (ja pojat) vetävät poppistaan niin helvetin kovalla asenteella, ettei voi olla diggaamatta. Kyseinen keikka oli sellainen, jota me nimittäisimme Annin kanssa "lasi vettä ja kunnon pano" -keikaksi. Ei siitä sen enempää.

Kävin ennen keikkaa syömässä Larin kanssa, kokattiin jotain ihmeellistä mössöä, jonka piti varmaankin olla hyvää kiinalaissapuskaa, mutta loppujen lopuksi se maistui vain liian tuliselta ja oli jotenkin oudon mössöistä. Myöhemmin söimme vanukkaita, ne sentään olivat hyviä. 

Nyt pitäisi saada vaatteet päälle ja lähteä syömään Annan (joka on sekä loistava vegaanikokki että mainio valokuvaaja) sosekeitot.